Jotain loppuu, jotain alkaa – Opiskelijasta työelämään
Olen lähiaikoina huomannut käveleväni kadulla typerä hymynkare huulillani. En voi sille mitään, sillä viimein alkaa valmistumispäiväni häämöttää horisontissa! Inttijutuista monille tuttu TJ- eli Tänään Jäljellä -laskuri on ollut käytössä jo reippaat sata päivää. Koulun loppuminen alkaa vihdoin tuntua todellisuudelta kaukaisen utopian sijaan. Vaikka minua totta kai pelottaa työelämään siirtyminen, odotan sitä enemmän kuin koira siankorvapalaa. Itselläni työelämään siirtyminen on varmasti pienempi jännitysmomentti kuin monelle muulle, koska olen ollut alan töissä jo seitsemisen kuukautta. Pääsin Sivupersoonan leipiin harjoitteluni kautta viime syksynä, jolloin niin sanotusti kysyntä ja tarjonta kohtasivat kerrankin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Muilta osin elämäni muuttuu kuitenkin paljon koulun loputtua, joten olen erittäin iloinen tästä jatkuvuuden elementistä. Toki työnkuvaani toimistoassistentista tulkkaavaan sellaiseen viilataan ja tarkennetaan, mutta jo tutuksi tullut yhteisö ja ympäristö säilyy.
Jossain vaiheessa iskee varmasti jonkin sortin masennus siitä, että joudun luopumaan opiskelijaidentiteetistäni, tai siitä, mitä kaikella ylimääräisellä ajalla oikein tekee. Vuorokauteen tulee lisää tunteja – lisää tunteja itselleni nimittäin. Nyt olen tottunut lähes aina kotona ollessani tekemään koulutehtäviä. Viidakon tähtösten kirmaillessa tv-ruudulla, on minulla toinen silmä ollut kuitenkin tekstitiedostossa SWOT-analyysi tai Pöchhackerin opuksen sivuilla. Aina on ollut kiire kotiin joka paikasta, koska ”koulujutut” odottavat tekijäänsä. Tässä kun on parhaimmillaan neljän työn ja koulun välillä suhannut, ovat tyhjät hetket kuluneet tehtävien parissa. Huomautettakoon, etten kuitenkaan ole mikään erakko ollut! On sitä tullut mallasjuomaakin maisteltua ja pilkkuja hätyytelty viikonloppuisin. Olen vain harvinaisen hyvä aikatauluttamaan, mistä kertoo myös luokkalaisiltani saamani Tehotyttö 2012 –titteli.
Opiskeluaika on verottanut paljon, mutta myös antanut paljon. Koen kaiken kaikkiaan saaneeni hyvän pohjan työelämälle etenkin henkisten valmiuksien näkökulmasta. Koulu on antanut hyvät puitteet opetella sietämään epäonnistumisia. Mokahan tunnetusti on lahja. Opiskeluaika on myös kehittänyt pitkää pinnaa ja tulkin pokkaa. Onneksi virtaa ovat olleet antamassa ihanat luokkalaiseni. Meistä on muodostunut näiden neljän vuoden aikana tiivis yhteisö, josta luopuminen tuntuu haikealta. Onneksi työpaikkani yhteisössäkään ei todellakaan ole valittamista!
Olen alusta asti pitänyt työstäni Sipellä aivan mielettömän paljon. Se onkin aiheuttanut välillä turhautumista koulutehtävien parissa, koska olisin halunnut jo aloittaa kokopäiväiset työt ja keskittyä siihen, mistä oikeasti tykkään. Onneksi kärsivällisyys palkitaan tutkintotodistuksella aivan näillä näppäimillä. Olen jokaisella lomallani esikoulusta asti kantanut koulukirjoja mukanani. Nyt voin ensimmäistä kertaa lomailla kevätjuhlan jälkeen kaksi viikkoa palmujen alla täysin hyvällä omallatunnolla! Se kasvattaa hymyäni entisestään. Ajatuksiani työstäni Sipellä kuvastaa ehkä parhaiten se, että työn kokopäiväistyminen on kuitenkin se seikka, joka nostaa hymyni korviin asti!
Ihanaa kesää kaikille, muistakaa rentoutua ja syödä jätskiä!
– Janita Koskiluoma
Kirjoittaja on Sipen viittomakielen tulkki ja laskutustaituri.
