Kotiin tuomisia – mitä opin ulkomaankomennuksilla?

Sivupersoonan Anni Kervinen kirjoittaa ulkomaan opetuksista ja miltä työ kotipuolessa maistuu kaukaisen keikan jälkeen.

Olen syksyn aikana viettänyt yhteensä yhdeksän viikkoa ulkomailla työkomennuksilla. Osa niistä on kestänyt useampia viikkoja kerrallaan. Niiden aikana olen oppinut yhtä ja toista niin itsestäni kuin ympäristöstäni. Ne ovat asioita, joita en olisi ikinä oppinut pysymällä Suomessa. Olen oppinut arvostamaan ja toisaalta kritisoimaan. Olemaan rohkeammin itseni. Olemaan varmempi ja taitavampi tulkki. Olemaan iloinen ja onnellinen työstäni. Olen myös oppinut, kuinka etuoikeutettu olen.

Ulkomaantilaukset mielletään usein raskaiksi. Sitä ne useimmiten ovatkin.

Työpäivät voivat olla pitkiä, ja kun kaikki ympäristöstä ja kulttuurista lähtien on uutta, saavat aivot aluksi melkoisen informaatiotulvan. Toisaalta kaikki riippuu tilauksesta ja tilanteista. Joku päivä töitä ei olekaan ja seuraava päivä taas venyy äärirajoille. Näissä tilauksissa täytyy olla joustava ja muistaa, että työt tehdään silloin kun niitä on.

Ulkomailla työskennellessä täytyy muistaa kulttuuri. Tulkin työssä tämä voi vaikuttaa sanavalintoihin, ilmaisutapaan ja jopa vaatetukseen. Etukäteen on hyvä selvittää, mikä kyseisessä maassa on korrektia. Tämä lisää hieman työn haastavuutta.

Lähes poikkeuksetta tulee tulkkaustilanteita, joissa pitäisi osata myös paikallista kieltä. Paikalliset nimet, paikat ja ns. ei-käännettävät ilmaisut voivat tuottaa todella suuria vaikeuksia. Ajan myötä näihin tottuu, oppii tuntemaan lähialuettaan ja ehkäpä hieman kirjoitusasua.

Itse olen varmasti pistänyt monet paikkojen ja henkilöiden nimet uusiksi, vaikka olisinkin pyytänyt toistamaan ne useaan otteeseen.

Tavauskaan ei aina auta, jos kuulevalla osapuolella ei ole sama kirjoitusjärjestelmä kuin meillä. Tilanteista kuitenkin selviää aina, välillä suuremmalla kunnialla ja välillä posket punoittaen.

Olen myös oppinut huomaamaan, kuinka taitavia suomalaiset tulkin käyttäjät ovat. Myös Suomessa kuulevat erehtyvät luulemaan tulkkia avustajaksi, mutta yleensä tämän pystyy kumoamaan lyhyellä, ulkoa osatulla lauseella.

Ulkomailla voi olla loukkaavaa jo se, että alan naisena kumoamaan miehen käsitystä.

Tulkkia ei aina todellakaan ajatella vain tulkkina, vaan kenties sukulaisena, ystävänä, tai ainakin hyväntekijänä. Jossain vaiheessa pariskuntahuutoihinkaan ei jaksa enää sanoa vastaan. Maassa maan tavalla. Tärkeintä on kuitenkin muistaa oma roolinsa ja toimia sen mukaan.

Työmatkan kestosta ja vaativuudesta riippuen reissussa ollaan joko yksin tai tulkkiparin kanssa. Yksinoloakin täytyy siis sietää ja työyhteisön tuki ja apu täytyy ottaa vastaan sähköpostilla tai tekstiviestein. Pidemmän päälle tämä voi olla yksi raskaimmista asioista. Olen huomannut ikävöiväni todella Sivupersoonan kuukausipalavereita, niihin kuuluvaa runsasta aamiaispöytää ja hersyvää naurua.

Kaukana oppii arvostamaan sitä, mikä on lähellä ja tärkeää.

Ammatillisesta näkökulmasta nautin ulkomaan tilauksista todella paljon.

Asiakas ja tulkkaustilanteet pysyvät samana pidemmän aikaa, mikä mahdollistaa tulkkauksen laadun paranemisen. Koko ajan kertyy etukäteisinformaatiota, jonka pohjalle on mieluista ja turvallista rakentaa tulkkausta. Aluksi sanasto ja viittomisto voi olla uutta, mutta ne ottaa haltuun muutamassa päivässä.

Asiakkaan ja tulkin yhteistyöllä pystytään tulkkaustilanteista rakentamaan sujuvampia. Kun tilanteiden tiedetään toistuvan, molemmilla on myös motivaatiota tähän. Eräässä tilauksessa kokoonnuimme aina viikon lopussa keskustelemaan tulkkauksesta: mikä on tällä viikolla toteutunut hyvin, missä vielä voitaisiin parantaa. Tämä ajaa kaikkien etua.

Yhteistyö tuntuu mielekkäältä, kun molemmat osapuolet tahtovat nähdä vaivaa sen eteen.

Tulkatessani englannista viittomakielelle tai suomalaisesta viittomakielestä englannille olen usein kyseenalaistanut ammatillisuuteni. Tilanteet hoituvat toki ja tulkkina minulla on siitä vastuu. Tämän pohdiskelun olen käynyt mielessäni vastaanottaessani keikan. Riittävätkö taitoni? Millaisia tilanteita voi tulla vastaan? Onko asiakas tyytyväinen? Tulkkaan kuitenkin kahdella minulle vieraalla kielellä. Osaanko huomioida kulttuurikäännökset?

Mitä jos huomaankin kesken kaiken, että olen aivan väärässä paikassa?

Nämä ovat ajatuksia, joita käyn läpi ennen matkaan lähtöä. Tietysti olen harkinnut lähtöni ja keskustellut esimieheni kanssa ja olemme yhdessä todenneet taitojeni riittävän. Tulkkauksessa ei silti ole mitään niin varmaa kuin epävarmuus.

Aina tulee jokin yllättävä tekijä, eikä yhtäkään keikkaa voi täysin suunnitella etukäteen.

On myös arvioitava kriittisesti osaamistaan. Vaikka tilauksen perustaso on helppoa, voi sekaan mahtua myös jokin todella vaativa tilanne. Kaikesta on kuitenkin tähän asti selvitty hengissä.

Poissa kotoa, poissa tuttujen ruokien ääreltä.
 Muistan ensimmäisen pidemmän työmatkani alussa sukulaisteni kommentit: ihanaa, saat asua hotellissa ja saat aamupalan aina valmiina! Todellisuus ei ole aina yhtä ruusuista. Hotellit eivät välttämättä ole tasoltaan sitä, mihin on siviilimatkoillaan tottunut.

Viikkojen hotelliasuminen ei ole pelkästään ylellistä herkkua.

Alkaa kaipaamaan omaa sänkyä, omaa suihkua, omia lakanoita ja omaa keittiötä. Osassa hotelleista ei ole mitään mahdollisuutta omaan ruuan valmistukseen, joten viikkojen ruuat täytyy syödä ravintolassa ja työmaaruokaloissa. Mukavaa vaihtelua tämäkin on, mutta virkistävää nimenomaan vaihteluna.

Miksi siis tykkään reissata? Matkailun sanotaan avartavan – ja sitä se tekee! Oppii arvostamaan tuttuja ja tavallisia asioita elämässään. Työmotivaatio paranee, kun työ on vaihtelevaa. Muutaman viikon poissaolon jälkeen on huomattavasti mukavampaa mennä sille tutulle keikalle. Ei kyllästy, vaikka viikossa olisi useampikin samantyylinen tilaus. Tuttu ja turvallinen alkaa jopa tuntua hyvältä. Itselleni nämä työt ovat myös työhyvinvointia. Ne opettavat nauttimaan myös jokaisesta tutusta tilanteesta ja pikku asioista, joihin ei usein kiinnittäisi huomiota.

Jokainen etsii omaa polkuaan myös työelämässä. Oma kehotukseni on kokeilla rohkeasti erilaisia asioita.

Vain sitä kautta voi löytää ne itselle merkityksellisimmät asiat, jotka saavat jaksamaan työssä vuodesta toiseen. Hymy kasvoilla.

– Anni Kervinen

Kirjoittaja on ulkomaan keikoista nauttiva Sivupersoonan viittomakielen tulkki.

Kommentoi