OPETUSPERHEIDEMME KOKEMUKSIA 2/2
OPETUSPERHEIDEMME KOKEMUKSIA 2/2
“Hassuttelun kautta itseilmaisuun” – Perhe “Aaltoset”: koululainen, kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, äiti ja isä
“Kaikki lapsemme ovat kuulevia, mutta yhdellä on haasteita puheentuotossa. Lapsi ymmärtää itse muita, mutta tarvitsi keinoja tullakseen itse ymmärretyksi. Päivittäin tuli tilanteita, jolloin joko lapsi tai joskus myös vanhemmat turhauduimme tilanteeseen, ettei lasta ymmärretä.
Olimme jo aiemmin opiskelleet itse netistä tukiviittomia ja käyneet lyhyen kurssin aiheesta. Viittomien tarve oli kuitenkin kasvava, eikä netistä löytyvä tieto riittänyt. Tays suositteli meille kommunikaatio-opetusta kaupungin vammaispalvelun maksamana ja otimme sen ilolla vastaan.
Sivupersoonan kommunikaatio-opetuksen sisältö on painottunut perheemme kohdalla viittomien opetukseen. Opetuksessa käytettiin erilaisia keinoja, riippuen siitä ketä osallistui opetuskerralle. Välillä osallistuimme koko perheenä lasten ehdoilla ja toisinaan pidettiin pelkästään aikuisten oppimiseen suunnattuja kertoja. Lähipiiristämme opetukseen osallistuivat isovanhemmat, lasten tätejä, serkku, kummit sekä lapsen puheterapeutti.
Sivupersoonan opettajalla oli lukuisia erilaisia pelejä, joista lapset nauttivat ja viittomaoppia tuli kuin vahingossa. Kaikenlainen kielellinen hassuttelu viittomien avulla oli lapsista mukavaa. Usein myös viitottiin lastenlauluja, joita käytettiin esim. päiväkodissa. Lisäksi viitottiin erilaisia satukirjoja. Aikuisten kerroilla käytiin myös tarkemmin läpi eri käsimuotoja ja opeteltiin erikseen arjessa tarvittavia sanoja. Opetuksen aiheet sovittiin aina perheemme tarpeen mukaan opettajan kanssa. Lasten kannalta toimivinta opetuksessa oli se, että opetusmenetelmät olivat toiminnallisia. Opetustilanteet olivat myönteisiä ilmapiiriltään, oli helppo osallistua ja yrittää. Opettajat ovat myös osanneet toimia joskus väsyneidenkin lasten kanssa ja saaneet heidät hyvin mukaan.
“Kommunikaatiovaikeuksista johtuneet turhautumiskiukkupulmat ovat loppuneet.”
Kommunikaatio-opetuksella on ollut valtava merkitys meidän perheellemme. Mahdollisuus kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen on ollut lapsen positiivisen kehityksen edellytys. Lapsi on saanut keinoja ilmaista itseään ja hänen muukin kielellinen kehityksensä on laajentunut huikeasti. Arjessa käytävä vuorovaikutus on helpottunut ja nopeutunut kovasti, kun ei tarvitse enää arvailla mitä toinen haluaa sanoa. Lapsen persoona on avautunut aivan uudella tavalla. Nykyisin lapsi pärjää joissain tilanteissa ikätasoisesti omilla kommunikaatiokeinoillaan ilman omaa vanhempaa. Kommunikaatiovaikeuksista johtuneet turhautumiskiukkupulmat ovat loppuneet. Myös sisarusten väliset suhteet ovat vahvistuneet molemminpuolisen ymmärryksen lisääntymisen myötä.”
