SiPe sai erityispalvelijan

Sirkku Johansson

Ikä: 55 v
Kotoisin: Toijala
Asuu: Tampereen Tahmela (Kujakollinvieressä!)
Motto: Haasteita pitää olla!
Johanssonin perheen motto: Kyllä konsti miestä auttaa, jos mies konstin muistaa.
Vapaa-ajalla kiinnostavat: Kädentaidot, lukeminen, leffat… monenlaiset jutut!

On elokuinen maanantai-ilta ja Sirkku Johansson on juuri palannut Turusta. Siellä hän kävi palvelutalolla tapaamassa tulkkeja ja kuulemassa asiakkaiden kokemuksia. Kehittämistä ilmeisesti vielä on.

Saimme hyviä vinkkejä ja rakentavaa palautetta!

Toukokuusta 2014 lähtien Sirkku on toiminut Sivupersoonan puhevammaisten tulkkauksen aluepäällikkönä. Alue tarkoittaa tässä tapauksessa Tamperetta, Turkua, Kuopiota ja tulevaisuudessa kenties pääkaupunkiseutua. Työhön kuuluu yhteydenpitoa tulkkien kanssa, koulutuksien suunnittelua ja osaamisen päivittämistä.

Aluepäällikön perjantaikin vierähti Turussa, tosin työnohjaajakoulutuksessa. Jo ennen nykyistä pestiä alkaneesta koulutuksesta Sirkku arvelee saavansa eväitä esimiestyöhön ja yhdessä tekemiseen.

Miksi minä näin ajattelen? Sen pohtiminen sopii myös Sipeen, jossa tehdään uudella tavalla ja pyritään lokeroista pois.

Kehitystä ja palanutta puuroa

Puhevammaisten tulkkaus on alana oikeastaan vasta teini-ikäinen, mutta Sirkku on ollut tekemisissä puhevammaisten ja muiden erityisryhmien kanssa jo pitemmän aikaa. Työ alkoi kehitysvammaisten hoitajana 1970-luvun lopussa. Teknisten apuvälineiden käyttö erityisryhmien kommunikoinnin ja itseilmaisun apuna on kiinnostanut jo 1980-luvulta Commodore 64:n ajoista – ja kiinnostaa edelleen.

Puhevammaisten tulkin työn lisäksi Sirkku on ollut Opetushallituksen viimeisimmässä työryhmässä laatimassa alan koulutuksen tutkintorakennetta. Välissä on ollut myös aikoja, jolloin työ ei tuntunut kehittävältä tai innostavalta.

Tuli hetki, ettei ollut enää annettavaa. Poltin puuroni pohjaan.

Niinpä Sirkku suuntasi Saloon töihin veljensä matkailualan yritykseen. Kahvilaa pitäessä heräsi kipinä sosiaaliseen yrittämiseen, jota Sirkku haluaisi vielä kokeilla. Firma myytiin, mutta jos Sirkku olisi jatkanut kahvilassa, olisi hän mieluusti palkannut erityisryhmien ihmisiä siivoamaan ja avustaviin tehtäviin.

Tulkit ilman rajoja

Sivupersoonaan Sirkku ”kauppasi itse itsensä” kuultuansa ”kylillä”, että nykyinen pesti oli suunnitteilla. SiPen porukkaa hän oli tavannut jo 2006 kieppeillä yhteisessä palaverissa. Silloin syntyi positiivinen ja mielenkiintoinen vaikutelma, jota nettisivuilla käyminen vahvisti. Vaikutelma ei ole hälvennyt sivupersoonien joukkoon liittymisen myötä.

– On äärimmäisen motivoivaa kehittää alaa ja työtä, jota tehdään ihmisten kanssa, jotka eivät ole urautuneita.

Kun huomataan jotain, mitä tarvitaan, tehdään se sinne!

Yhteiskunnan varojen paras mahdollinen käyttö motivoi Sirkkua, samoin keskustelu eri ammattiryhmien kanssa. Työpaikan arkeen liittyy jo nyt paljon muuta kuin työskentely kuulovammaisten parissa. Viittomakielen tulkkauksen lisäksi Sipen tontille kuuluvat kuurosokeiden sekä puhevammaisten kommunikointiin liittyvät palvelut.

Tulevaisuuden toiveissaan Sirkku tarjoaa työssään monitahoista palvelua, jossa ovat eri tulkkauksen lajien rajat hälvenneet.

– Silloin palvelut ovat löytäneet nekin, jotka eivät ole aiemmin niistä tienneet.

Kollegoiden mukaan ”hyvin säilynyt” Sirkku ei tunne itseään ulkopuoliseksi pääosin kolmikymppisten sivupersoonien parissa. Ihan kaikista uutuuksista ei tarvitsekaan tietää.

Led Zeppelin ja Pink Floyd toimivat edelleen!

Kirjoittaja on viestintähemmo ja Sivupersoonan entinen naapuri, joka kirjoittelee Sipen blogiin.

– Matti Huhta