Taitoja ja rohkeutta keräämässä

Emmi Veikkola, 18
Syntynyt: Tampereella
Asuu: Kangasalla
Perhe: isä, äiti, isoveli, Jussi-koira ja Pörrö-kissa
Vapaa-ajalla kiinnostavat: judo ja tietokonepelit

Emmi ja Susanna

On kahvintuoksuinen maanantai-aamu Sivupersoonan Tampereen toimistolla ja Emmi Veikkola on saapunut Kangasalta Hämeenpuistoon. Tämä nuori nainen on iloinen, sosiaalinen ja hänellä on downin syndrooma.

Kolmatta ja viimeistä vuotta Kiipulassa opiskeleva Emmi aloitti kevättalvella SiPen toimistoharjoittelijana, puoli päivää kerran viikossa. Virallisemmin sanottuna käynnissä on työelämään valmentautumisjakso.

Emmi hoitaa toimiston askareita, kuten kukkien kastelun, kokousten tarjoilut, laminoinnit ja silppuriin menevät paperit. Tietokonehommiin kuuluu viittomalistojen tekeminen Papunetin avulla.

Idea harjoittelijan ottamiseen syntyi Sivupersoonan Susanna Volannon ja Taina Aallon tutustumiskäynnillä Kiipulaan. Siellä puhuttiin opiskelijoiden harjoitteluista.

Mietimme, miksei mekin voitaisi tarjota harjoittelupaikkaa! Ja vielä sellaista, jossa puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät ovat hallussa.

Pientä alku-ujostelua

Aiemmin Emmi on ollut Tampereella harjoittelujaksolla K-supermarketissa, SiPe on ensimmäinen toimistotyö. Mitä eroa harjoittelupaikoilla on?

Täällä puhutaan enemmän!

Harjoittelun aluksi Emmi arasteli hieman uutta työyhteisöä ja tehtäviä, mutta pian hän rohkaistui kommunikoimaan ja toimimaan itsenäisesti. Lisääntynyt rohkeus on huomattu myös Kiipulassa. Kommunikoinnissa auttaa oma puheterapeutin laatima laaja kommunikointikansio (AACi). Nyt harjoitellaan jo bussin käyttöä ja kaupungilla liikkumista.

Harjoittelun aikana Emmi on oppinut uusia viittomia ja aktivoinut vanhan viittomien varastonsa käyttöön. Uudet työtehtävät lähtevät paremmin liikkeelle, kun niiden tueksi laaditaan kuvataulu. Muistin avuksi on myös pieniä lappuja, jotka kertovat esimerkiksi kuinka paljon kahvinkeittimeen tai kukille tarvitaan vettä.

Emmi ja viittomalistat

Ei yksisuuntainen tie

Susannan kertoo harjoittelun tarjoavan työelämävalmiuksia, rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin ja kokemuksen työyhteisön osana olemisesta. Sivupersoona ei kuitenkaan ole pelkästään tarjoava osapuoli. Susannalta säästyy materiaalin työstöön käytettyä aikaa ja toimiston arkiset askareet pitäisi jonkun kuitenkin hoitaa.

Emmi on ilopilleri, joka myös tuo tänne aina hyvän mielen tullessaan.

Harjoittelupaikkoja on kommunikaation erityisryhmiin kuuluville tarjolla vähän, etenkin toimistoympäristöstä. Susanna kertoo, että Sivupersoonassa ollaan oltu järjestelyyn tyytyväisiä. Helsingin toimipisteessä innostuttiin myös ajatuksesta ja otettiin alkusyksystä oma harjoittelija.

Yrityksissä pelätään turhaan vaivaa, suosittelen harjoittelupaikan tarjoamista lämpimästi.

Kiipulan koulunkäynnin päätyttyä Emmi haluaisi töihin vaikkapa ruokalan keittiöön tai Pälkäneen Aapiskukon hampurilaisbaariin. Koululta onkin tullut hyvää palautetta keittiötaidoista. Tulevaisuuden asuinpaikkana Emmi näkee Tampereen.

…mutta ensin pitäisi päästä uudestaan Tuurin kyläkauppaan!

Kirjoittaja on viestintähemmo ja Sivupersoonan entinen naapuri, joka kirjoittelee Sipen blogiin.

– Matti Huhta

 

Kommentoi