Uusille urille

Uusille urille

”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” -Muumipappa-

Kyyneleet valuvat silmistä jo ennen ensimmäistäkään riviä tekstiä. Toisaalta, saman aiheen parissa on tirautettu jo useammat itkut viime kuukausina, eivätkä nämäkään varmasti viimeisiksi jää.

”Kaikista unelmista voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä.” -Walt Disney-

Ajatus oman firman perustamisesta lähti varmaan alunperin vain vitsinä heitetystä ideasta. Olisiko meistä siihen? Uskallettaisiinko me? Ajatusta hauduteltiin ja mietittiin useampi kuukausi. Vuoden 2013 alussa kuitenkin päätös syntyi, tätä on pakko ainakin yrittää. Katsotaan mihin se riittää, ja luotetaan siihen, että elämä ohjaa aina oikeaan suuntaan.

Helposta päätöksestä ei voi puhua missään nimessä. Jonkun hyvän löytäminen, tässä tapauksessa oman yrityksen perustaminen, merkitsisi samalla jostakin todella hyvästä luopumista. Parhaasta mahdollisesta työpaikasta, Sivupersoonasta lähtemistä.

”Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta.” -Kahlil Gibran-

En valehtele, epäilyksen hetket on olleet meillä kaikilla. Miksi ihmeessä me lähdetään, kun kaikki on hyvin? Työyhteisö on paras mahdollinen, esimiehet aivan ihania, työedut uskomattoman hyvät ja oma hyvinvointikin työssä on kohdillaan. Kyse ei siis ikinä ole ollut tyytymättömyydestä tai siitä, ettei meillä olisi hyvä olla. Päinvastoin, Sivupersoonassa on aina ollut hyvä olla.

Tällä alalla etenemismahdollisuudet ovat melko vähäiset. Yrittäjyys luo kuitenkin siihen mahdollisuuden, ja alaan pääsee vaikuttamaan muutenkin kuin tulkin näkökulmasta. Ajatus tehdä omaa omalla tavalla on se syy, miksi me olemme päättäneet kokeilla siipiämme.

”Emme voi opettaa ihmisille mitään. Voimme ainoastaan auttaa heitä löytämään.” – Galileo Galilei-

Yksi parhaista asioista Sivupersoonassa on mahdollisuus päästä vaikuttamaan. Katja on ollut hyvin vahvasti mukana luomassa Sivupersoonaa ja jokainen työntekijä on omalla panostuksellaan vaikuttanut siihen, millainen Sivupersoona tänä päivänä on. Olemme aina saaneet antaa itsestämme kaiken, eikä kukaan ole toppuutellut tai vähätellyt. Tämä on saanut tuntemaan itsensä merkittäväksi. Työminän itseluottamus kasvaa mielettömästi, kun virheistä ei rankaista, vaan niistä opitaan. Vastuun antamisella on todella suuri merkitys ihmisen itseluottamukselle, ja Sivupersoonassa tämä on ymmärretty jo kauan sitten.

”Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.” -William Magee-

Tämä vastuun jakaminen ja itseluottamuksen saaminen ovat olleet avain asemassa siihen, että uskalsimme tehdä päätöksen oman firman perustamisesta. Meidän tukeminen ja tsemppaaminen ja meihin uskominen ei suinkaan rajoittunut siihen, kun olimme Sivupersoonan työntekijöitä. Kun ilmoitimme Tuomakselle lähdöstämme, emme saaneet mitään muuta kuin positiivista tukea. Tietysti Sivupersoonassa ollaan lähdöstämme surullisia, mutta he myös ymmärtävät, että omien unelmien perässä on mentävä. Esimiehemme sanoivat meille, että tämä on hieno, rohkea päätös ja toivovat meille kaikkea hyvää. Mielestämme jo tämä kertoo kaiken tarvittavan Sivupersoonan asenteesta. Miten hienoa ja harvinaista on, kun voi lähteä hyvissä, lämpimissä väleissä ja tietää, että vaikka polkumme eroavatkin, ne tulevat aivan varmasti vielä tavalla tai toisella kohtaamaan.

”Saat unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut, mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt.” -Kahlil Gibran-

Sivupersoona on meille kuin perhe. Uskomattomat työtoverit ja hyvä ja turvallinen työympäristö ovat aina olleet jaksamisen kulmakiviä. Yhdessä on naurettu, itketty, halattu, keskusteltu, väitelty, nautittu ja oltu läsnä. Meillä on ollut uskomaton etuoikeus tutustua tähän perheeseen sisältäpäin. Työtoverit eivät rajoitu vain Tampereelle, vaan Sivupersoonan kautta on oppinut tuntemaan uskomattoman hienoja tulkkeja Helsingistä, Turusta, Porista ja Hämeenlinnasta. Vaikka tapasimme vain muutaman kerran vuodessa, ei kohtaamisissa ikinä ollut jäykkyyttä tai arkuutta. Pikkujoulut, Kevätkarkelot, koulutuspäivät, kaikki täynnä iloa ja naurua. Miten ikinä tuleme selviämään ilman teitä?!

Vaikka tällä hetkellä ero tuntuu elämää suuremmalta, jatkuu kohtaamisemme kollegoina onneksi samaan tapaan kuin tähänkin asti. Onneksi ero ei siis ole täydellinen. Perheen tehtävä on kasvattaa ja antaa eväät itsenäiseen elämään. Perhe itsessään ei silti katoa mihinkään.

Me emme ikinä unohda, missä meidät kasvattanut perhe on. Se on sydämessä aina.